Positiivisuuden voima (Kaisa 28.11.2016)

Suurin haaste korsettihoidon onnistumisen kannalta on nuoren oma motivaatio pitää korsettia. Olen kuullut, että monissa tapauksissa korsetti heitetään helposti nurkkaan parin tunnin pidon jälkeen tai sitä kieltäydytään yksinkertaisesti laittamasta päälle. En ihmettele turhautumista ollenkaan. Tuskin moni ottaisi vapaaehtoisesti kannettavakseen muovisen korsetin 12 tai 23 tunniksi vuorokaudessa.


Tämä on mielestäni korsettihoidon suurin vääryys: nuori joutuu ottamaan harteilleen valtavan määrän – kaiken lisäksi epämiellyttävää – vastuuta. Äiti, isä, lääkäri tai paras kaveri eivät kukaan voi pitää korsettia nuoren puolesta, eivät edes silloin tällöin helpottaakseen taakkaa. Työ lankeaa täysin nuorelle itselleen. Tämä tuntuu helposti epäreilulta. Muistan miettineeni useamman kerran pukiessani korsettia päälleni: ”Miksi minä?”. Vielä ärsyttävämpää on, kun tuloksia ei näy viikon, tuskin edes vuodenkaan jälkeen. Vaikka näkyisikin, hoitoa ei voi lopettaa ennen kasvukauden loppua. Skolioosin hoito on pitkäjänteinen prosessi, joka vaatii joskus ponnisteluja ja tahdonvoimaa.


Hetkenä, jolloin korsetin pito sattui, tylsistytti ja turhautti, oli hankala miettiä palkitsevaa aikaa joskus monen vuoden päässä tulevaisuudessa. Aikaa, kun hoito olisi jo ohi ja selkä olisi korsettivuosien ansiosta suorempi kuin koskaan. Mutta se auttoi. Olen käynyt korsetin kanssa läpi koko tunneskaalan kivusta turhautumiseen. Kaikista lannistavista hetkistä huolimatta en silti usko, että osaan koskaan ilmaista tarpeeksi painokkaasti sitä, kuinka onnellinen olen nyt siitä, että jaksoin pitää tunnollisesti korsettia nuo yhdeksän vuotta.


Jos lasin voi nähdä puoliksi tyhjänä, on se mahdollista nähdä myös puoliksi täynnä. Kun kaikki langat ovat omissa käsissä, hoidon suuntaan ja tehokkuuteen pystyy vaikuttamaan harvinaisen paljon itse. 


Meillä oli lääkärin kanssa sanaton sopimus siitä, että jos kevään kontrollissa selkä oli hyvässä kunnossa, sain pitää kesän vapaata päiväkorsetista kuumien päivien takia. Palkinnon motivoimana pidin keväisin korsettia ekstratarkasti, ja tulokset näkyivät lääkärikäynnillä. En joutunut viettämään yhtäkään kesää päiväkorsetin kanssa. 


Hatunnoston arvoista hommaa

Kun vain päätin, että pidän korsettia tiukasti, tulokset heijastelivat pian päätöstäni. Tarkempi pito ei vaikuttanut arkeeni millään tavalla kielteisesti. Ajatukset olivat kesässä: positiiviset kannusteet auttoivat lisäämään motivaatiota ja siirtämään keskittymisen muualle. Ajattelutavan muutos positiivisempaan auttoi sekä tehostamaan hoitoa että parantamaan henkistä jaksamistani. 


Taakan tai häpeän sijaan korsettihoidon voi nähdä mahdollisuutena: harva nuori ottaa niin nuorella iällä yhtä suurta vastuuta tulevaisuudestaan ja tekee sen eteen pitkäjänteisesti töitä – vaikka työ on kaikkea muuta kuin miellyttävää. Tämä on mielestäni hatunnoston arvoinen suoritus keneltä tahansa.


Korsetista koitui paljon hyviäkin asioita. Sain alakoulussa ihailevaakin huomiota tietokonetuolin erityiskäyttöluvan ja ”siistien kovien vatsalihasten” ansiosta. Jotkut korsetin vaikutuksista olen huomannut vasta myöhemmin. Suhteellisuudentajuni kehittyi ja opin olemaan kiitollinen ja superiloinen pienistäkin asioista (kuten urheiluharjoituksista, jolloin korsetin sai ottaa tunniksi pois ja juokseminen tuntui viisi kertaa helpommalta).


Päällimmäiseksi jäi onnistumisen tunne, syvältä kumpuava onnellisuus ja ylpeys. Olin vuosien ajan pukenut korsettia päälleni satoja, jopa tuhansia kertoja. Joskus melkein huomaamatta, joskus hampaita  kiristellen. Päivänä, jona tajuaa tuon kaiken olleen merkityksellistä, eivät pienet vastoinkäymiset enää tunnu niin kamalilta. Jouduin epämukavuusalueelleni, mutta huomasin pystyväni ylittämään itseni.


Mitä aikaisemmin ymmärtää päivittäisten tekojen painoarvon ja merkittävyyden, sitä helpompaa on kestää ajoittaisia lannistumisen hetkiä. En usko että kukaan, jonka korsettihoito on onnistunut, katuu yhtään niistä kerroista, jona puki korsetin päälleen. 


Kova työ palkitsee sekä suoralla selällä että itsensä voittaja –fiiliksellä hoidon päätyttyä. 

Teksti on poiminta aiemmasta blogista Murrosiän mutka (skolioosikirja.blogspot.com), jota emme enää päivitä. Se oli tarpeen oman aikansa, mutta alkoi näyttää kovin vanhanaikaiselta ulkoasultaan. Mutta moni teksti puolustaa vielä paikkaansa. Siksi nostamme niitä silloin tällöin tänne.

Leave a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: